torstai 15. kesäkuuta 2017


Mies kalliollaan taivaan- ja merensinisessä paidassa kaukana kotoa, katselee merta ja valoa, loittonevaa laivaa, laivalla hänkin tuli, siitä on jo aikaa, se oli äsken, kuuntelee kohinaa, soittaa kotiin, huomaa, ettei olekaan yksin, miettii voisiko hänkin kaivertaa nimensä kallioon.

tiistai 13. kesäkuuta 2017

 

Tuoltako se näytti? Saimmeko sen talteen? Kylmän kostean sumun, aaltojen ja ajan liottaman, ohueksi hiutuneen, pehmeän pellavan (lakanaa ja verhoa se oli, seittiä, revenneitä kalaverkkoja, harhaa). Aavelaivan, sen pienet valaistut ikkunat, joulukalenterin luukut. Valaistun veturin, paikallaan radallaan. Sillan, joka katkesi suurten veneiden kulkea. Sumua pyörittävät tuulimyllyt, suuret hattaravispilät, jotka saivat siipensä rikki korkealla, ylhäällä, pilvissä, noin vain poikki, ja alas pyörähtäessään taas ehjiä, ja sähkötolpat, niihin pingotetut trapetsit, niillä tasapainottelevat näkymättömät taivaanrannanmaalarit, elämän akrobaatit eli sumua airollaan hämmentävät gondolieerit, meren tuoksun, pysähtyneen vedenpinnan, tiheän harmaan keskeltä kaiken kirkastavan valopallon, sen pakahduttavan hetken, kun sai unohtaa itsensä, ihmisenä olemisen taakat, kuormat ja vaatimukset, ja keskittyä maisemaan.

maanantai 12. kesäkuuta 2017


Pitkästä aikaa matkasimme saarikotiin. Maisema murjotti, piiloutui sumuun.

torstai 11. toukokuuta 2017

 
 
 
 

Maisema ja tila. Katsominen, katse. Harmaa katse, kirkas katse kohti ikkunaa. Kuka huokaa ihastuksesta, kuka kokeillakseen, onko yhä hengissä? Ikkunoiden sisä- ja ulkopinnoilla hengitys, vuosikymmenten katseet, koululaisten, opettajien, pikku balleriinojen, juhlavieraiden, talonmiehen, siivoojan, kirkkokansan, papin, suntion, päihtyvien, tarjoilijoiden, kokin, äitien, isien, lasten, kuolevien, kissan (kulkunen kaulallaan, päästäisen muisto kielellään), Staffordshiren posliinikoirien, lasia vasten törmäävien lintujen ja vangiksi jääneiden kärpästen, yöperhosen, hämähäkin. Sadevesi, kura, tomu ja pöly, lasi ei enää näytä lävitseen vaan heijastaa kuvan takaisin, piiput, joista savu ei täällä nouse koskaan vaijerina ylös pilviin, kulkee kuinka tahtoo tai valahtaa takaisin alas maahan kohti juuria, piiloon, takaisin puuksi, hennot, tukevat rungot, mäntyjen kuparin, tervaleppien kulkuset, käsivarsillaan taivaita tavoittelevat koivut, alastomuuden, pimeän, valon.

lauantai 29. huhtikuuta 2017

 
 

Aamukävely saaressa. Katsomme talot, maakellarit, vajat, varastot, maalipinnat, laudoitukset, katu- ja numerokyltit, portit, portaat, tikapuut, savupiiput, ikkunat, rännikourut,  kivijalat, niiden avatut, haassa olevat tuuletusluukut (merituuli puhaltaa talon alla, keltainen talo lepää kevättuulen päällä), säröt, uurteet, lohkeamat, kulumat. Tämä ihmeellinen, kaunis, elämää nähnyt vanha maailma!

maanantai 24. huhtikuuta 2017

 

Tervetuloa keskiviikkona 26.4. klo 16-21 Tampereelle (Vooninki, Väinö Linnan aukio 13) Näin on kirjat -tapahtumaan. Illan aikana esiintyy 15 minuutin välein parisenkymmentä kirjailijaa uutuuskirjoineen. Minun ja Lumikadun kertojan vuoro on klo 18.45, haastattelijana tv:stä tuttu Juha Hietanen. Vapaa pääsy, kirjamyyntiä, jaossa myös 100 ämpäriä täytettynä kustantajien lahjoittamilla kirjoilla.
(Kuvassa Bajekin avainnippu, jonka löysin taustatyömatkalla Varsovaan Bazar na Kole -ulkoilmakirppikseltä Wolan alueelta. Haastatteluun valmistautuessani palautan mieleen kirjoittamisprosessin eri vaiheita, taustatöihini kuuluu aina kirjaan liittyvien esineiden tai kuvamateriaalin etsiminen, usein niitä löytyy vahingossakin. Tuo avainnippu on kiehtova ja painava, avaimet ovat isoja.)